Perässähiihtäjä umpihankihiihdossa

On maisemat jylhät ja lumiset vaarain
se tarjoo kulkijalle omaa lumoain.
Hiihtoväkeä saapui sankoin joukoin
kera suksien, pakkausten ja ahkioin.
Aamun valjetessa selvä reitti johti
umpihankihiihdon lähtöpaikkaa kohti.
Värikäs oli hiihtäjien pitkä raito
sopivasti pukien ja hyvä hiihtotaito.

Lähtöhetkeen kiirettä ei kellään liene
tarkka katse karttaan, matka alkaa tuonne.
Kun häipynyt on hämäräinen huntu
niin leijuu ilmassa nyt kovan tai kivan kisan tuntu.
Nyt erämaa saa kuulla suksen suihkinaa
lylyn lykkijöitä, heitä on monta sataa.
Tyyli kaikille sopiva on perinteinen
niin aito oikeaksi opittu, iänikuinen.

Jotkut aloittavat matkan hyvin verkkaan
toiset taas, niin kuin jänis menis hatkaan.
Tuli latu-uriakin runsahasti lumeen
ja metsä oli saanut ylleen talvihuurteen.
Jutellaan matkalla asioita ihan rattoisia
ja sekaan mahtuu monen työn harjoittajia.
Reippahasti näin umpitaival taittuu
ja matkalla uutta kokemusta karttuu.

Vajaan parin tunnin hiihdon jälkeen
valmis latu, lasketaan hyvään alamäkeen.
Siitä vaan, suksi ladulla nyt kulki
sitten maali, niin vaatteessa nyt luki.
Väsyneitä ilmeitä paljon näkyi
kaikki kilpailuun kun eläytyi.
On sanonta: väsynyt, mutta onnellinen
tarjosi erämaa tuon hetken erikoisen.
Pian puheissa ääneen lausutaan:
ehkä ensi vuonna taas tavataan!

Mukana ollut,
Kauko Kuukasjärvi